minä haudallesi astun
se on kaunis kuin taulu
ei kuulu enää hyräilys - ei kuulu laulu
on tyyntä ei tuulikaan korjaa viljaa
mikä lähelles astun - minä kävelen hiljaa
muistan monet ne kerrat
kun yhdessä mentiin
kesäpelloille kuljettiin
palloiltiin kenttiin
eikä huolittu liikoja murheita lainkaan
meille aikaa vain lisää
- ja elämän taikaa
nyt pohdin tätä kaikkea urkurin tahtiin
ja muistan että uskoithan luojasi mahtiin
ja viimeiset toiveet kerroit ne varmaan
"tuo arkeen aina valoa
puna vangitsee harmaan"
Kommentit